Täytyy sanoa, että tästä tuli aika onnistunut purkitus. Haetaan tunnelmia ensiksi höyrysaunassa VM:n virkapuheenvuorosta ja siitä suoraan kuumalle puolelle pohtimaan, mikä vaikutus tekoälyllä on työmarkkinoihin ja poliittiseen talouteen laajemmin. Vastaus: turbulenssia on luvassa tulevina vuosina.

Todella tärkeä puheenvuoro Elina Pylkkäseltä. Massatyöttömyys aiheuttaa kärsimystä, tulee kalliiksi julkiselle sektorille ja syrjäyttää ihmisiä työmarkkinoilta.

Periaatteessa nousu 90% velkarajan yli kaksinkertaistaa sopeutusvaateemme (0,5 prosenttiyksiköstä yhteen prosenttiyksikköön vuodessa). Meidät kuitenkin pelastaa asemamme tarkkailuluokalla, jolloin velan vuotuiseen vähentämiseen liittyvä velkaturvalauseke ei aktivoidu. EDP:n säännöt kevyemmät.

Juuri näin. Komission kanssa on syytä neuvotella joustoista EU:n fiposääntöihin. Kirjaimellisesti tulkittuna sääntöihin ei kuitenkaan tosiasiassa sisälly erityistä liikkumavaraa. Tällaiseen toiveajatteluun ei pidä lähteä. Komissiolla on kuitenkin valta päättää sääntöjen soveltamiskäytännöistä.

Usein esitetään, että suomalaisilla on ennätysmäärä säästöjä, minkä vuoksi kulutus voisi olla suurempaa. Tällöin unohdetaan säästöjen jakautuminen. Neljäsosalla aikuisista on alle 770 € tilillään. Kun tulot ja säästöt jakautuvat epätasaisesti, on ymmärrettävää, miksi kulutus on heikkoa.

Aikamoista!

Meillä on Suomessa valtava joukko ihmisiä, jotka haluaisivat töitä ja palkkatuloja, mutta joille ei tarjota mahdollisuutta tähän. Eikö tämä ole mielestäsi ongelma? Varsinkin kun tiedetään, että työttömien köyhyysasteet ovat korkeita.

Mistä lähtien minä olen "demarit" ja miten niin argumentoin, että massatyöttömyydelle ei pidä tehdä mitään?

Kaleckia seuraillen täystyöllisyydellä on ainakin taipumuksena vahvistaa työntekijöiden neuvotteluasemaa. Toisaalta luulisi työnantajiakin kiinnostavan se, että pitkittyvä työttömyys syrjäyttää ihmisiä työmarkkinoilta.

Mutta mikä on se "kohta", jolloin palataan 6-7 prosenttiin työttömyysasteeseen (mikä on sekin kaukana täystyöllisyydestä). Yksi vertailukohta löytyy siitä, että 1990-luvun laman jälkeen ja Nokian-buumin vuosina kesti vuoteen 2000, että työttömyysaste painui alle 10 prosentin.

"Orpon hallitus asetti hallituskauden alussa tavoitteeksi 100 000 uutta työpaikkaa, mutta viimeiset kolme vuotta ovat olleet brutaali ajanjakso Suomen työmarkkinoilla. [...] On aika [...] sanoa asia niin kuin se on: jos nykyinen linja jatkuu, massatyöttömyydestä tulee työmarkkinoiden uusi normaali"